Vierailut esiopetukseen siirryttäessä

Syksyllä uusi toimintakausi alkaa näkyä jo nyt päiväkotien ja esiopetuksen arjessa. Lapset pohtivat tulevaa siirtymää esiopetukseen ja käyvät siitä keskenään erilaisia neuvotteluita. Toisaalta myös kasvattajat alkavat suunnitella tulevia ryhmiä ja kerätä tietoa lasten mahdollisista tuen tarpeista. Kasvattajat saattavat myös muilla keinoin rakentaa tulevaa esiopetussiirtymää, kuten esimerkiksi suunnitella ja toteuttaa sellaista pedagogista toimintaa, johon osallistuminen tukee lasten siirtymää esiopetukseen (eng. Priming events) Lasten ja kasvattajien lisäksi myös perheet ovat muutosten edessä pohtiessaan esimerkiksi lapsen tulevaa esiopetuspaikkaa ja siihen liittyviä, ehkä muuttuviakin arjen käytäntöjä.

Tässä blogikirjoituksessa keskitymme esiopetussiirtymään vierailujen näkökulmasta. Vierailut uuteen toimintaympäristöön kevään aikana ennen varsinaista syksyn siirtymää esiopetukseen ovat yksi yleisesti toteutetuin pedagoginen siirtymäkäytäntö niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Vierailut mahdollistavat pedagogisena siirtymäkäytäntönä lapselle ensikosketuksen uuteen toimintaympäristöön ja saattaa käynnistää niin sanotun sisäisen “siirtymäprosessin” tiettyjen lasten kohdalla. Tämä käynnistyvä siirtymäprosessi voi tarjota lapselle ymmärryksen tulevista muutoksista siirtymän myötä ja tarjota rakennuspalikoita “eskarilaisen” identiteetin rakentamiseen. Samalla on tärkeää huomata, että kaikki lapset eivät kuitenkaan käynnistä tätä siirtymäprosessia vierailujen avulla, vaan tarvitsevat myös muita välineitä tulevien muutosten hahmottamiseen ja läpikäymiseen. Blogikirjoituksen lopulla tarkastelemmekin lopuksi aiempiin tutkimuksiin perustuen, millaisia muita pedagogisia välineitä siirtymien tukemiseen voidaan käyttää arjen tasolla. 

Erilaiset ja toisistaan kaukana olevat instituutiot haastavat siirtymää

Siirtymiä kuvataan usein erilaisten muutosten kautta ja nämä muutokset korostuvat erityisesti silloin, kun siirtymä tapahtuu kahden eri insituution välillä. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta siirtymästä on koulunaloitus, joka nähdään edelleen hyvin erilaisina toimintaympäristönä suhteessa varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen. Aiemmissa, usein juuri koulunaloitukseen liittyvissä tutkimuksissa on huomattu, että siirtymän laatua kuormittavat muun muassa: 

• Liian vähäinen yhteistyö eri instituutioiden välillä 
• Eri instituution toimijat eivät puhu ns. “samaa kieltä” ja tekevät toisistaan poikkeavia tulkintoja saamastaan tiedosta lapseen liittyen 
• Kasvattajat huomioivat liian vähän lasten aiemmin oppimia asioita, kokemuksia siirtymistä ja toimimisesta kasvatusinstituution arjessa,  
• Toimipaikkojen maantieteelliset sijainnit: mitä kauempana siirryttävä paikka on, sitä vähemmän on tarjolla myös ns. “luonnollisia” paikkoja vuorovaikutukseen toimijoiden välillä  
• Ajanpuute vuorovaikutukselle toimijoiden välillä 
• Kasvattajat tarkastelevat eritavoin lapsen oppimista ja sitä, milloin ja missä tiettyjen asioiden oppimisen tulisi tapahtua 
• Vuorovaikutuksen puute eri instituutioiden välillä saattaa tuottaa kielteisiä ennakko-oletuksia ja lisätä väärää tietoa instituutioiden toiminnasta 
• Isot lapsiryhmäkoot ja organisoimisen puute rajaavat vuorovaikutusta eri instituutioiden välillä 

Tekevätkö vierailut uuteen toimintaympäristöön siirtymät näkyväksi lapsille?

Vierailuilla uudessa toimintaympäristössä, kuten koulun kontekstiin, on havaittu olevan merkittäviä seurauksia lasten käsityksiin ja tulkintoihin tulevasta siirtymistä sekä olevan keskeinen tukipilari lapsille siirtymän rakentumisprosessissa (Ackesjö 2013). Vierailut:

• mahdollistavat fyysiseen tilaan tutustumisen 
• tarjoavat mahdollisuuden tutustua uusiin luokkalaisiin sekä kasvattajiin 
• mahdollistavat tutustumisen tilan uusiin sosiaalisiin sekä kulttuurisiin odotuksiin, rutiineihin ja sääntöihin 
• voivat käynnistää muutosprosessin lasten tulkinnoissa siirtymästä. Nämä muutokset tulkinnoissa voivat sujuvoittavia tai sumentaa siirtymää 
• siirtymä alkaa jo kasvattajien ja lasten käymistä keskustelusta vierailuihin ja siirtymään liittyen ja voi valmistaa lasta muutokseen 

Vierailujen kriittinen tarkastelu nostaa kysymyksiä kuitenkin siitä, riittävätkö vierailut uuteen toimintaympäristöön kaikille lapsille siirtymän käynnistämisprosessina. Kaikki lapset eivät nimittäin aloita siirtymän uudelleenprosessointia vierailujen jälkeen tai ymmärrä esiopetuksen päättyvän kevään aikana. Lapset eivät toisin sanoen ymmärrä vierailujen pedagogista merkitystä. On myös tärkeää huomata, että lasten tekemät tulkinnat kasvattajien tarkoitusperistä eivät aina välttämättä kohtaa toisiaan. Epäselvyys toiminnan merkityksistä  saattaa tuottaa hyvin erilaisia tapoja tulkita kasvattajia ja siirtymäkäytäntöjä. Tällöin esimerkiksi uusien toimintatapojen sisältäminen voi olla lapselle haastavaa, mikäli lapsi ei ymmärrä täysin toimintatavan merkitystä. Lapsi ei voi vastata toisin sanoen kysymykseen siitä, miksi näin tehdään ja toimintaan. Tämän seurauksena lapsen kokemus siirtymästä voi olla ns. ”sumuinen” tai epäselvä prosessi, jota on vaikea tavoittaa. Esiopetuksella onkin koettu olevan tärkeä vastuu siinä, että lasten esiopetusvuoden loppuunsaattamista tai viimeistelyä tuetaan pedagogisesti (Ackesjö 2013). Vaikka vierailut ovatkin tärkeä tapa tutustua uuteen toimintaympäristöön ja käynnistää siirtymäprosessia, ne eivät välttämättä tue kaikkia lapsia siirtymän tunnistamisessa tai uudelleenprosessioinnissa eikä sen tulisi näin ollen olla ainut tapa käynnistää siirtymäprosessia. 

Vierailujen lisäksi siirtymää uuteen toimintaympäristöön voidaan sujuvoittaa:

• Suunnittelemalla ja toteuttamalla pedagogista toimintaa siirtymiin liittyen 
• Moniammatillisen yhteistyön avulla: esimerkiksi perusopetuksen ja esiopetuksen kasvattajien välinen yhteistyö olisi tärkeää olla säännöllisesti tapahtuvaa vuoropuhelua sekä yhteisten toimintatapojen sekä toiminnan suunnittelua ja toteutusta, jolla siirtymä tehtäisiin entistä näkyvämmäksi lapsille 
• Tekemällä siirtymään liittyvät rituaalit ja toimet läpinäkyviksi lapsille 
• Käymällä keskusteluista lasten kanssa vierailujen jälkeen tulevasta siirtymästä 
• Siirtymäaktiviteettien tulisi perustua lasten odotuksiin, käsityksiin, toiveisiin, kiinnostuksen kohteisiin, motiiveihin sekä kysymyksiin 
• Siirtämällä lapsen mukana kirjallisia dokumentteja lapsen aiemmista vuosista esimerkiksi varhaiskasvatuksessa (esim. Ahtola ym. 2011). 

Jatketaan keskustelua kommenttien puolella!

💜 Jasemin

Lähteet: 

Ackesjö, H. 2013a. Children Crossing Borders: School Visits as Initial Incorporation Rites in Transition to Preschool Class. Springer Science. DOI 10.1007/s13158-013-0080-7 

Ackesjö, H. 2013b. TRANSITIONS – TIMES OF RECONSTRUCTIONS. International Journal of Transitions in Childhood, Vol.6. 

Ahtola, A.,  Silinskas, G., Poikonen, P-L., Kontoniemi, M., Niemi P. & Nurmi J-E. 2011. Transition to formal schooling: Do transition practices matter for academic performance? Early Childhood  Research Quarterly, 26, 295-302. 

Alatalo, T., Meier, J., Frank, E. 2016. Transition between Swedish preschool and preschool class : a question about interweaving care and knowledge, Early Childhood Education Journal, Vol. 44, No. 2, 155-167. 

Corsaro, W.A & Molinari, L. 2000. Priming Events and Italian Children's Transition from Preschool to Elementary School: Representations and Action. Social Psychology Quarterly 2000, Vol. 63, No. 1, 16-33.